Jään laulu

Miksi lähdin oikaisemaan?

Yön säkki mustaa maiseman.

Voisinko vielä palata?

Pimeys on pyyhkinyt jälkeni.

Miksen kiertänyt rantoja pitkin?

Minun tieni on nyt kulkea eteenpäin.

Mikä häiriö minulle tuli?

Taivas kuiskii hentoa valoa.

Jää allani alkaa vonkua

mikä tuo hahmo, sujahtaa ohitseni

mahassa mustat madot kuoriutuvat

polvet, älkää vapisko

nilkat, lopettakaa muljahtelu

kohta jää räsähtää allani

ja syöksyn seitsemän sylen syvyyksiin.

Ja taivaan tähdet leimuavat

kertovat ikiaikaista tarinaa:

Tähdistä sinä olet tullut.

Tähdeksi sinun tulee jälleen syttyä.

Ja minuun isketään miekka

suoraan läpi päästä jalkapohjiin

sokea valo kulkee lävitseni

ja yön haamut saavat haudan.

Kyllä, jää pitää ääntä

mutta laulavathan valaatkin.

Minä yhdyn tähän lauluun

laulan jään ja tähtien laulua

tällä matkalla

tuntemattomalla

joka kiertyy kohti aamua.

Varas

Sinä sinä sinä keinut ees taas ees taas

meri syvä meri kimmeltää takanasi

sinä kuiskaat aallot ihollesi leikkimään

hulmuavana hulmuten olet tuulen oma.

Minä tahdon sinut tähän kalliolle kellistää

sulautua sinun kauneutesi sisään kokonaan.

https://pixabay.com/fi/yksin-nainen-beach-yksinäinen-meri-1501946/

Syksy syksy miksi tulit kuin varas

meidän huoneeseen veit pois

kuvat seiniltä askelet lattialta

pysäytit sänkymme natinan.

Haalea aurinko jäätyi horisonttiin

ja sinusta jäi vain hiuksia huoneeseen.

Sinä nainen sinä paljastat kasvosi puoleeni

enkö huomannut hetken ryppyä otsallasi

enkö ihmetellyt huulesi outoa kaarta.

Ei, tämän kaiken peitän hullun suudelmin

vaikka yhä enemmän näen lepakoita veden yllä.

Lokakuu, annat minulle vain riisutut puut

ruskeiden lintujen kähisevät äänet

taivaan satunnaisen sinisen autiuden.

Sinä elävä sinä et kuulunutkaan minulle

ihosi värinä haihtui tuulen pyörteiksi

sielusi heitettiin nälkäisten ruuaksi

ja kauneutesi kuului virrata maan ojiin.

Huulet

Ei meri ole märkä

(eihän sodassakaan tappo ole tappo

eikä paratiisissa hyvää tekoa huomata)

vain kuiva voi kostua

ratamonlehti sateessa

kaurahiutaleet kattilassa

rohtuneet vapisevat huulet

kun kiusoitteleva kieli koskee

ja elämästä kiiltävät huulet

niitä vasten painautuvat.

 

Nettikuva

Portti

Vilkuilen maailmaa kuin kuu taivaalla

asukkaat vetäytyneet lasien taakse

sytyttäneet valot, kokoontuneet yhteen

ja täällä pihan nurmet alkavat routia.

Aamulla aurinko tulee esiin

ja vaikka katseemme kohtaavat

vain hetkeksi, sinä tuntematon

avaat maailmaan portin minun tulla.

https://cdn.psychologytoday.com/sites/default/files/styles/image-article_inline_full/public/field_blog_entry_teaser_image/How%20Eye%20Contact%20Alters%20Behavior_0.jpg?itok=1du6Dtds