Reilu meininki

Läpinäkyvä

Kun seisot valoa vasten

hameesi harso paljastaa kaiken

lanteesi kaaret ja rintojen muodot

Kun tulen varjoksi viereen

ovat aikeeni läpinäkyvät

lävitse käyvät, haittaako se?

Katseesi väreilee, nuo janoiset lähteet

nyt tahdon sukeltaa niihin, sekoittaa

harsot ja varjot keväisessä lehdossa

valkovuokkojen valossa

käen kukkuessa

kerran, kaksi

kolme

kertaa

Kevät alkaa syksyllä

Luonto kuolee hiljaa

oksilta valuu verta ja kultaa

Maassa sade liuottaa veren

etanat ja sienet nuolevat kullan

Elämä varastoi itsensä multaan

Seison nuuhkimassa tätä muutosta

potkimassa kahisevia lehtiä

Tulee tarve pysähtyä, en ehdi:

kesän lämpö virtaa suonissa

päästä kuplii keltaisia ajatuksia

Tuuli piiskaa puita kunnes

nekin ovat pelkkiä piiskoja

Aurinko ei jaksa paistaa

vaan häviää horisontin taa

pilveen, vain kuura valkaisee maan

Elän eri tahdissa puiden kanssa

olen jäärä joka ei irrota otettaan

se puuhun rusehtuva tammenlehti

Olisiko aika antautua tuulelle

maata martaana maata vasten

Aika on kasvaa ja aika kukoistaa

aika on pelkistyä ja aika levätä

Olen unohtanut suuren kiertokulun

halunnut kaiken, saanut tasapaksuuden

Riisu turha, elämäsi kevään voi aloittaa nyt

Muotoiltu

Ajatus kääntyy kurvikkaaksi metalliksi

on siinä paljon peltiä väännetty

idean ilo säilynyt dollarihymyssä

Sileäksi hiotulla kalliolla on karvapeite

tuuli on puskenut männyn matalaksi

suuren paineen edessä säilyy nöyrtymällä

Kuin vesi kiveä sinä muotoilet minua

käsistäsi valuu hyvä tahto, havahdun:
elämän läpi voi kulkea toisella tavalla

Olennainen

Niin paljon kaunista posket kullatut

sitten viime henkäys se on ohi nyt

Niin paljon surua suu on auennut

äsken henki kulki pelkkä kuori nyt

Mitä tästä jääkään syvä punainen

suuri kirkkaus kuin öinen täysikuu

Otettiin meiltä pois yhteys katkesi

haamut ne haihtuvat näiltä seiniltä

Jäljelle jää käsi käynyt kylmäksi

ja se vielä kerran tarttuu käteeni

Niin paljon kaunista silmät suljetut

kädet ristittynä valkeat kukkaset

Niin paljon surua ilo yllättää

äsken tässä hymy nyt vain rakkaus

Mitä tästä jääkään kaunis enkeli

lämpö elämän kuin kevätaurinko

Hetken kaikki on nyt tässä huoneessa

kauneus ja ilo meidän vieraina

Jäljelle jää sydän mennyt rakkaus

ja se vuotaa meille tänne jääville