13.9.2014

Pyöreä

Istun sisällä kuutiossa iikahdeksan.
Kehoni taittuu tuolin suoriin kulmiin.
Kodissani kaikki on kovin kulmikasta.

Kirjoitan tikkukirjaimia aaneloselle.
Käteni liike nykii ja pysähtelee.
Ajattelen vinoon suoraa viivaa.


Ilta valuu peitoksi kaupungin ylle
ja seison mäellä pitkänä kuin varjo.
Horisontista nousee taivaalle valoa.

Kultainen kuu, tahdon ottaa sinut syliini.
Kuu, kosketa minua pyöreydelläsi
ja anna loisteesi löytää sydämeni kammiot.

12 kommenttia:

  1. Kiitokset kommenteistanne, Irkkunen ja Päivi!

    VastaaPoista
  2. Joo aivan ihana postaus ! Napakymppi !

    VastaaPoista
  3. Siisti sommitelma kuvassa.

    VastaaPoista
  4. Joskus elämä on kulmikasta eikä ihme, jos alkaa kaivata siihen pyöreyttä. Runossa hienoa symboliikkaa.

    VastaaPoista
  5. Pyöreys elämässä on tavoiteltavaa, kunhan ei anna sen mennä liian pitkälle kehon suhteen :o) Kiitoksia kommenteistanne PhotoGO, Saara ja Pmummo!

    VastaaPoista
  6. Hieno, Hyvä Ari. Pidin erityisesti tuosta alun Scifimäisestä tunnelmasta

    VastaaPoista
  7. Hei Runoilija,

    laitoin sinulle haasteen blogissani =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Birgitta. Niin kiinnostava haaste, että on pakko vastata.

      Poista